Markkinoiden kehitys

Vuonna 2011 taloudellinen toiminta hidastui maailmanlaajuisesti ja Euroopan epävakaa taloustilanne vei pitkälti politiikan ja markkinoiden huomion. Lisäksi Fukushiman onnettomuus sai monet maat harkitsemaan uudelleen ydinvoimakantaansa, mikä lisäsi energia-alan investointien haasteellisuutta.

Euroopan ja Pohjoismaiden talouskasvu hidastui vuoden aikana, mikä näkyi heikentyneenä sähkön kysyntänä. Sähkösektorin taloudellinen suorituskyky oli kuitenkin Euroopan muiden teollisuussektoreiden tasoa, koska pääomamarkkinoihin vaikutti eniten yleinen talouden epävarmuus hyödykkeiden hintojen pysyessä suhteellisen vakaina.

Venäjän talous sen sijaan kasvoi maailmantaloutta nopeammin, vaikka kasvu Venäjällä hidastui jonkin verran vuoden loppua kohti. Venäjällä Fortum toimii Tšeljabinskin ja Tjumenin alueilla. Metalliteollisuuteen painottuvalla Tšeljabinskin alueella sähkönkysyntä kasvoi noin 4 % edellisvuoteen verrattuna, kun taas öljyn- ja kaasuntuotantoon keskittyvällä Tjumenin alueella sähkönkysynnän kasvu oli vaatimatonta. Kaiken kaikkiaan sähkönkysyntä kasvoi Luoteis-Venäjällä 2 % vuonna 2011. 

Epävakaa toimintaympäristö

Hyödykkeiden hinnat vaihtelivat Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen rajusti vuoden 2011 ensimmäisellä neljänneksellä, mutta valtioiden velkaongelmien laajennuttua ja kasvun hidastuttua hinnat alkoivat tasaantua kesällä ja vuoden jälkimmäisellä puoliskolla. Erityisesti Euroopan CO2-hinnat laskivat alkukesästä alkaen talouskehityksen kasvaneen epävarmuuden heijastuttua myös CO2-päästöoikeuksien kysyntään. Spekulaatiot Euroopan hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevasta politiikasta vaikuttivat myös CO2-hintojen laskuun Euroopassa. 

Vuoden viimeisellä neljänneksellä laskeneiden hyödykkeiden hintojen ja lisääntyneen sademäärän vuoksi Pohjoismaiden keskimääräinen sähkönhinta oli 47 euroa/MWh vuonna 2011, eli lähes 10 % alempi edellisvuoteen verrattuna. Saksan keskimääräinen EEX-hinta laski 10 % edellisvuodesta ja oli 51 euroa/MWh vuonna 2011. Keskimääräinen sähkön spot-hinta (kapasiteettihinta pois lukien) oli Venäjällä 989 RUB/MWh (23 euroa/MWh), mikä oli noin 12 % enemmän kuin edellisvuonna. 

Ydinvoiman rooli epävarma Fukushiman onnettomuuden jälkeen 

Maaliskuussa 2011 tapahtunut Fukushiman onnettomuus sai useat maat, mukaan lukien Saksa, Italia, Sveitsi ja Belgia, harkitsemaan uudelleen kantaansa ydinvoimaan. Useimmissa tapauksissa kyseiset päätökset ajoittuivat poliittisiin käännekohtiin, kuten vaaleihin ja uuden hallituksen muodostamiseen. Saksa ryhtyi erittäin radikaaleihin toimenpiteisiin ja teki nopean päätöksen sulkea kaikki ydinvoimalansa vuoteen 2022 mennessä. Kahdeksan reaktoria suljettiin välittömästi. 

EU reagoi myös erittäin nopeasti Japanin tapahtumiin. Komissio hyväksyi toukokuussa menetelmät ja aikataulun niin sanotuille EU:n ydinturvallisuuden stressitesteille. Stressitestien tarkoituksena on arvioida, riittävätkö nykyiset turvallisuusmarginaalit kattamaan erilaisia odottamattomia tapahtumia. Ydinvoimayhtiöt jättivät raporttinsa kansallisille valvontaviranomaisille lokakuun lopussa ja komissio tiedotti alustavista havainnoista Eurooppa-neuvostolle joulukuussa. Monikansalliset työryhmät suorittavat kansallisten raporttien vertaisarvioinnin 30.4.2012 mennessä, ja komissio jättää lopullisen raporttinsa Eurooppa-neuvostolle kesäkuussa 2012. Komissio harkitsee myös vuonna 2009 annetun ydinturvallisuutta koskevan direktiivin päivittämistä stressitestien tulosten pohjalta.

On vielä liian aikaista päätellä, lopettiko Fukushiman onnettomuus niin sanotun ydinvoiman renessanssin, joka oli meneillään eri puolilla maailmaa. Useat Länsi-Euroopan maiden uudet investoinnit ovat jäissä, ja niitä on lykätty kasvaneiden sijoittajariskien, uusien hankkeiden rahoittamiseen liittyvien haasteiden ja odotettavissa olevien uusien turvallisuustoimenpiteiden seurauksena. Monissa Keski- ja Itä-Euroopan maissa kiinnostus uuteen ydinvoimaan on kuitenkin lisääntynyt.

EU:n energiapolitiikka kehittyy 

Euroopan komission toimikausi lähestyy puoliväliä, mikä tarkoittaa, että komission on tehtävä kiireesti ehdotukset, jotka se haluaa saada hyväksytyiksi ennen toimikautensa päättymistä. Komissio esitteli marraskuussa 2010 EU:n energiastrategian vuosille 2011–2020. Strategia perustuu viiteen painopistealueeseen, joiden avulla EU pyrkii saavuttamaan vuoden 2020 energia- ja ilmastotavoitteensa. Nämä ovat: energiatehokkuus, energiamarkkinoiden yhdentyminen, kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisääntyminen, turvallisuus ja toimitusvarmuus, teknologia- ja innovaatiojohtajuus sekä EU:n energiapolitiikan ulkoinen ulottuvuus. 

Fortum kannattaa strategian kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja painottaa voimakkaasti erityisesti energian sisämarkkinoiden toteuttamista. Fortumin näkemyksen mukaan kilpailukykyiset ja hyvin toimivat energian sisämarkkinat lisäävät tehokkuutta ja ovat keskeinen edellytys ympäristö- ja toimitusvarmuustavoitteiden saavuttamisessa siten, että yhteiskunnan kustannukset ovat mahdollisimman pienet. Fortum uskoo myös, että EU:n energian sisämarkkinoiden kehityksen tulisi johtaa tehokkaampaan energia-alan yhteistyöhön EU:n jäsenvaltioiden välillä ja ihannetapauksessa kohti koko energiamarkkinoihin liittyvän lainsäädännön yhdenmukaistamista.

Sähkömarkkinamallit herättivät keskustelua

Eurooppalaisten energian sisämarkkinoiden toteutuminen eteni, vaikka hieman epäyhtenäisesti. Tavoitepäivämäärä niin sanotun kolmannen energiasisämarkkina-lainsäädännön täytäntöönpanolle oli 3.3.2011. Vain muutama jäsenvaltio kykeni viemään lainsäädännön käytäntöön tavoitepäivämäärään mennessä, minkä vuoksi komissio aloitti syyskuussa rikkomusmenettelyt 17 jäsenvaltiota vastaan. 

Markkinoiden yhteenkytkeminen (market coupling) kuitenkin eteni. Euroopan sähköpörssit ja siirtoverkonhaltijat sopivat yhteisestä hintojenlaskennan käynnistämisestä pohjoismaisten ja keskisen Länsi-Euroopan markkinoiden välillä vuoden 2012 loppuun mennessä. 

Investoinnit sähkönjakeluun vaarassa 

Poliittisesti asetettujen uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen liittyvien tavoitteiden saavuttaminen vaatii merkittäviä investointeja sähköverkkoihin. Euroopan komission mukaan sähköverkkoihin tarvittavista 600 miljardin euron kokonaisinvestoinneista 400 miljardia euroa tarvitaan jakeluverkkoihin ja loput 200 miljardia euroa kantaverkkoihin vuoteen 2020 mennessä. Tämä edellyttää sääntelyä, joka tukee investointeja. 

Vuonna 2011 Suomen ja Ruotsin energiamarkkinavirastot päättivät uusista sähkönsiirtoliiketoiminnan valvontamalleista nelivuotiskaudelle 2012–2015. Molemmissa maissa sähkönjakeluyhtiöt totesivat mallin riittämättömäksi takaamaan verkkoinvestoinneille kohtuullisen tuoton. Kummassakin maassa sähkön-jakeluyhtiöt käynnistivät oikeuskäsittelyn sääntelymallia vastaan.  

Pohjoismaisten vähittäismarkkinoiden kehitys jatkui

Yhteisten sähkön vähittäismarkkinoiden kehittäminen jatkui pohjoismaisten energiavalvontaviranomaisten (NordREG) johdolla. Vuonna 2011 eräät keskeiset asiat etenivät selvästi – esimerkiksi sähköntoimittajaa ehdotettiin asiakkaan ensisijaiseksi kontaktiksi. Prosessi perustuu pohjoismaisten energiaministereiden antamaan tehtävään, jonka tavoitteena on yhteisten pohjoismaisten sähkön vähittäismarkkinoiden perustaminen vuoteen 2015 mennessä. 

Maailmanlaajuinen ilmastosopimus vielä vailla ratkaisua 

Kansainväliset ilmastoneuvottelut jatkuivat koko vuoden 2011, mutta vuoden lopulla Etelä-Afrikan Durbanissa järjestetyn YK:n ilmastosopimuksen 17. osapuolikokouksen (COP17) tuloksena asiassa edistyttiin vain vähän. Näin ollen Kioton pöytäkirjan toiseen velvoitekauteen näyttää sitoutuvan EU:n lisäksi vain muutama yksittäinen maa, ja neuvottelujen maailmanlaajuisesta oikeudellisesta sopimuksesta voidaan odottaa jatkuvan vuosia. 

EU:n tavoitteena vähäpäästöinen talous

Euroopan komissio julkisti vuonna 2011 neljä erilaista tiekarttaa vuoteen 2050: tiekartta vähäpäästöiseen talouteen siirtymisestä, liikennepolitiikkaa koskeva kannanotto, resurssitehokkuuden tiekartta ja energiatiekartta. Tavoitteena on kuvata sektoreittain etenemistä kohti kilpailukykyistä vähäpäästöistä taloutta vuoteen 2050 mennessä. Nykyiset EU-tavoitteet CO2-päästöjen vähentämiseksi ja uusiutuvan energian osuuden kasvattamiseksi on asetettu vuoteen 2020. Poliittisen keskustelun koskien mahdollisia välietappeja vuoden 2050-tavoitteen saavuttamiseksi odotetaan käynnistyvän vuonna 2012.

Kaikissa tiekartoissa korostetaan EU-tason poliittista ohjausta ja sitovien tavoitteiden lisäämistä. EU pyrkii vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 80–95 % vuoteen 2050 mennessä. Väliaikatavoitteina ovat vuodet 2030 (–40 %) ja 2040 (–60 %). Tämä merkitsisi sitä, että sähkösektori olisi lähes CO2-päästötön vuoteen 2050 mennessä. 

Maailmanlaajuisten ilmastoneuvottelujen hidas eteneminen ja EU:n poliittisiin toimenpiteisiin liittyvä epäselvyys vesittävät niiden tahojen kilpailukykyä, jotka panostavat ensimmäisten joukossa ilmastonmuutoksen vähentämiseen. Vaikka EU:n tiekartat yleisesti ottaen tukevat Fortumin vähäpäästöistä strategiaa, CO2-päästöjen vähentämiseen, uusiutuvan energian lähteisiin ja energiatehokkuuteen liittyvien poliittisten toimien päällekkäisyys ja ristiriitaisuus heikentävät toimien vaikutuksia. Fortum näkisi mieluummin CO2-hinnan ohjaavan energian tuotantoa kestävään suuntaan. 

Pohjoismaisten sähkömarkkinoidne rakenne